Vilistä tuli viikonloppuna CIBbi. Lisää myöhemmin!!

Eli lähdettiin tyttöporukalla käymään Tarton KV:t ja katselemaan näyttelytouhuja Balttiaan. Perjantaiaamuna pakkaannuttiin yhteen autoon: Minna ja Livia, Sari ja Tosca&Lida sekä minä ja Harris&Vili. Harris oli vähän niin kuin täyte koirana mukana, en nyt viitsinyt noin kauas lähtä vain yhden koiran kanssa. Voitte uskoa, että Sarin auto oli täynnä. Päivä ajettiin etelään ja siitä hypättiin laivaan, jotta taas voitiin ajaa 200 kilsaa. Perillä oltiin yhdentoista aikaa ja voitte uskoa, että kyllä väsytti. Hotellin olin varannut Hannan suosituksesta (ei kuulemma mikään luxus, mutta siisti kuiten). Meillä oli vielä lisävuode varattuna normihuoneeseen, joten ajateltiin, ettei paljon ole lattiatilaa, mutta mitä vielä huone oli erittäin siisti ja tilava, sekä siinä oli iiisot ikkunat, josta koiratkin pystyivät tarkkailemaan Tarton katuelämää.

Yöllä näin unta, että olin poikien kanssa näyttelypaikalla ja molemmilta korvat pesemättä.  Aamulenkin jälkeen tytöt kertoi, että vettä tulee liruuttamalla, kuulemma joku iso vesiputki rikki, ei tietoa milloin vesi palaa. Onneksi vettä tuli kuitenkin vähän ja sai poikien korvakarvat pestyä. Kaiken päälle meidän navigaattori ei lähtenyt käyntiin, joten pientä paniikin poikaa pukkas. Respasta tulostivat meille kartan, jossa oli ainoastaan pääkatujen nimet. Minä sitten kartturina ohjastin, minkä lie ei niin vauraan asuinalueen läpi. Toiset suomalaiset meidän perässä meidän taitoihin luottaen. Näyttelypäivä oli, sanoisinko jännä. Ekana meidän koirista tulessa oli Livia, joka nappasi itselleen junnusertin. Seuraavana Harris, sai erin ja tuli toiseksi luokassaan. Vili oli seuraavana ja sijoittui luokkansa neljänneksi (luokassa viisi koiraa). Sitten alkoi tapahtumaan. Annoin Vilin Sarille PU- ja sertikehiin, kun Vili on helpompi. Mutta mitä tekikään tuomari sertikehässä, nappas Vilin ekaksi ja siitä SERTI ja CACIB!!! PU-kehässä tuomari päätti taas vaihtaa mieltään ja laittoikin valioluokan ykkösen taas edelle. Mulla ei ole varmaan kovin monesti ollut monttu noin auki kuin sertiluokan tuloksen nähdessäni. Kaikki ei tätä tulosta ottanut hyvällä, mutta Vilille ne nuo pahviläpyskät ja sertit jäi. Hotellilla rentouduttiin ja otettiin pikkasen skumppaa. Illan päälle käytiin vielä Minnan kanssa shoppaileen sekä porukalla syömässä, ai että oli nannaa ja halpaa.

Sunnuntaiaamuna oli rento viilis näyttelypaikalla, kun kaikki tarvittava oli jo saatu. Oltiin myös hyvissä ajoin, kun kehä oli suht myöhään. Livia aloitti ja nappas taas itselleen junnusertin, Harris puolestaan esiintyi ainoana luokassaan, kun eilinen kisakumppani oli poissa. Sai kunnolla näyttää vauhdikkaita sivuliikkeitään. Vili väläytti ja voitti tällä kertaa valioluokan. Ajattelin, että Harriksella vois olla mahdollisuuksia sertiin, joten sertikehässä jaettiin koirat samalla tavalla kuin eilen. Mutta mitä vielä tuomari oli tykästynyt niin Harrikseen, että laittoi sen ykköseksi. Eli Harrikselle sen ensimmäinen PU-sijoitus sekä serti ja cacib ja Vili nappas v-cacibin. Hetki saatiin hengähtää ennen kuin pyörähdin Sarin Lidan narun jatkona. Ja hienosti hipsuttelivat Sarinkin koirat: Tosca nappas sertin ja cacibin ja Lida v-cacibin, Meidän auton tytöt olivat pn1-3 eli ei ollenkaan hassumpaa. Sitten olikin kiire vaihdella koiraa yms. Onneksi kuiten oli avuliaita ihmisiä ja toimivat meidän koiran pitäjinä. Loppuskaboissa Harris vielä peittosi Toscan ja oli ROP.

Sitten alkoi se matkan tuskaisin osuus eli kotiinpaluu. Illalla laivalla yli, ja yötä isoveljellä.  Voi pojat, kylläpä koiruudet nauttivat maanantaiaamuna, kun pääsivät juoksentelemaan Viikin pelloille. Huomasi kyllä, että koiratkin olivat kyllästyneet häkeissä matkustamiseen. Maanantaiaamuna lähdettiin ajamaan pohjoiseen. Oltiin muuten tosi väsyneitä, ihan jokainen.  Ei tälläisiä reissuja jaksa, hatunnostot vaan niille, jotka jaksavat täältä korkeudelta tuonne etelään lähteä. Jokatapauksessa upeet tuomiset meidän porukalla oli; 2x junnusert sekä 3x cacib ja 3x sert ja 2x v-cacib, rop ja vsp sekä aikuisissa että junnuissa.