Viime sunnuntaina  käytiin pitkästä aikaa, oliskohan kolmeen viikkoon, koirahallilla. Tällä aikaa olla pidetty todella lomaa; syöty hyvin, nukuttu ja laiskoteltu eli siis lihottu. Kelit ovat ulkona olleet todella kylmät, joten pihallekaan ei ole pahemmin tehnyt mieli.  Sunnuntaina sitten pitkästä aikaa tehtiin paluu normaaliin elämään ja mentiin toko-treeneihin + herättelin hieman agia Harriksen kanssa.

Kyllä tauko oli tehnyt Vilille terää. Totteli jokaisen käskyn ja vaati koko ajan uutta tomintaa. Tällä kertaa tehtiin paikallaolot istuen ja maaten sekä luoksepäästävyys. Kaikki meni kyllä nappiin. En kyllä toisaalta makuuttanut kovin kauaa, sillä kukaan ei ollut laittanut halliin lämmitystä päälle ja tuon kokoinen halli ei hetkessä lämpene. Tuon lisäksi tehtiin myös kaukoja, joissa välimatkaa pystyi taas kasvattamaan. Tehtiin pari kertaa molempia jääviä ja nekin meni nappiin. Viliä myös huijattiin; Harris tuli sisälle halliin ja näki vain pienen vilauksen siitä, eikä tunnistanut omaa punanekkuveljeä, vaan luuli sitä aivan joksikin muuksi cavalieriksi. Mieli oli koko ajan lähdössä tarkistamaan uutta tuokasta, mutta käskyn alla ollessa ei saanut mennä. Mutta sitten kun tuli liikkeen lopun vapautus, niin ampaisi tarkistamaan tulokkaan ja olihan se pettymys suuri, kun todellisuus iski vasten kuonoa: se olikin vain Harris. Tunnin lopuksi otettiin vielä seuruuta ja Vili hienosti jaksoi tehdä sen. Hiottiin vielä lopuksi käännöksiä tiukaksi.

Harriksen kanssa tein vielä puomin kontakteja sekä lopuksi pujottelua kuudella kepillä. Kontekteilla tuli hvviä pysähdyksiä, toki se alastulovauhti ei ole ihanne, mutta josko ensinnä saataisiin iskostettu päähän tuo lopetus, sen jälkeen vauhti taitaa tulla itsestään. Keppeillä tein lähetyksiä. Sisäänmenoja molemmilta puolelta. Avopuolikulma on vaikea, joten näitä tarvii treeniä paljon, mutta eiköhän siitä hyvä tule.