Ollaan me Vilin kanssa koko talvi epäsäännöllisen säännöllisesti tokoiltu. Ollaan yritetty saada noutokapula pysymään suussa, mikä nyt ei ole hirveästi edennyt  kesästä, ehkä kapulan puklaus ei ole niin nopeana reaktiona kuin viime kesänä, mutta mitään läpimurtoa ei olla tehty. Seuraamiseen on pyritty parantamaan kontaktia, mutta Vili on Vili, aina vaan ei jaksa, kun jotain muuta kivaa seurattavaa. Jättäviä liikkeitä ollaan lähinnä vaan vahvisteltu. Hypyssä on pyritty saamaan Viliä pysähtymään kauemmas, mutta minkäs teet, kun vanhat rutiinit kertovat jäävän lähelle estettä. Uutena juttuna ollaan otettu luoksetulon pysäytyksiä. Lyhyellä matkalla, mutta sitäkin tehokkaammat pysäytykset. On ihan voinut olla ylpeä kuinka hienosti pieni cavalier pysähtyy. Matkaa tulee jossakin vaiheessa kasvattaa, mutta aluksi tulee tehdä kunnon pohjatyö. Kaukoja ollaan myös vahvistettu. Maahanmeno on ollut aika hyvä, mutta istumisen hissiylösnousu on ollut heikko. Sitä ollaankin saatu aika hyvin eteenpäin. Vilille hallikausi on aina hyvä. Nytkin sitä voi pitää ihan vapaana treeneissä, mutta kun ulos siirrytään, niin kaikki hyvät tavat unohtuu ja ihanat hajut vie mennessään. Onneksi tämä asia on tiedossa, niin ei maailma romahda.