Sunnuntaina oli Tuusniemen ryhmänäyttelyn vuoro. Koko joukkio pääsi myös tännekin, joten säpinää riitti. Edellisenä iltana pesin Harriksen ja Vilistä kaikki ulokkeet. Selkää en halunnut kastella (lue:pöyhöttää), koska se oli niin kivasti ojennuksessa. Reissuun lähdettiin aamula kuden aikaan Suvin ja Windyn kanssa. Kimpassa matkat kuluu aina rattoisammin. Tällä kertaa tuomaria ei Harris miellyttänyt ja jouduimme tyytymään sinisen nauhan pätkään. Harmi, sillä tänne näyttelyyn lähdettiin nimenomaan sen takia, kun kyseinen tuomari on palkinnut punaisia poikia. Hoikkalaisuus oli liikaa tuomarille, jota hieman pelkäsinkin aiemmin lukeneiden arvosteluiden pohjalta. Vilikin lähti mukaan ainoastaan koristeeksi. Vili sentään petras ja voitti valioluokan erillä ja kiilasi lopuksi pu-3:ksi hienolla arvostelulla. Kiva oli kuitenkin nähdä pitkästä aikaa ihmisiä cavalierkehän laidalta, joten Harriksen nauha väri ei niin jäänyt harmittamaan.